Shoppailuterapiaa ja sitä toisenlaista

Eilen oli pitkästä aikaa tosi mukava päivä, käytiin ystäväni kanssa tuossa sadan kilsan päässä shoppailemassa, vähän vaihtelua. Tarkoitus oli ottaa blogiin jotakin kuvituskuvaa, mutta oli niin hauskaa että unohdin. :D Pitkästä aikaa jotakin mukavaa tekemistä ja tietenkin ajomatkat aikaa juoruta. Tulihan tuota tuhlattua, ylläri. Minä ja ostoskeskukset, kyllä visa vinkuu. Mutta ihana oli saada vähän uutta vaatetta, raskaus on tehnyt minulle vähän sellaisen blokin etten ole saanut mitään ostettua. Koska, "en kohta mahdu kuitenkaan". 

Joo, ostin enemmän, älkää luulko että tuossa on kaikki!

No, eilinen kiva päivä on nyt muisto vain, kävin nimittäin tänään psykologilla. Tai psykiatrisella polilla jossa lääkärikseni sattui ylilääkäri, kuiva mummo jota ei kiinnostanut. Ei nyt ihan vastannut odotuksia ja siitä asti olenkin sitten vain itkeskellyt kotona, kun oli niin hirveää. Kerroin heti alkuun että minua jännittää, tämä täti totesi minulle kuivasti että "ai sinä olet sitä tyyppiä". Heti perään tuli kommentti että olen laiha, en varmaan syö kunnolla. Loukkaannuin tästä hieman, varsinkin kun viime viikkojen herkuttelumorkkis vaivaa. 

Koetin kertoa hänelle peloistani ja hypokondrisesta oireilustani, mikä sen laukaisee ja miten aina periaatteessa tiedän että minulla ei ole esimerkiksi syöpää, mutta alitajunta kuitenkin siellä huutelee että "entä jos...". Vastaus oli, että eihän elämässä voi koskaan tietää varmaksi! Sitten hän kehotti käymään enemmän lääkärissä, että saisin mielenrauhan. ...! Olen juuri kertonut miten olen hypokondrikko joka kuuluu siihen ryhmään ketkä eivät ravaa lääkärissä, vaan pelkäävät kotona. Hänen ratkaisunsa olisi siis se että siirryn siihen toiseen, niihin jotka lääkäreissä ravaavat, joista jatkuvasti on artikkeleita että heitä pitäisi hoitaa, koska ruuhkauttavat päivystykset turhilla keksityillä vaivoilla. En oikeasti voinut uskoa korviani. Koetin selostaa että en oikeasti halua tuollaista ratkaisua, vaan haluan saada pään kuntoon etten enää pelkää! Mutta kuulema lääkärissä voi ihan hyvin ravata, koska pelko on vain pääni sisällä ja lääkärit näkevät vaikka mitä, eikä heitä kiinnosta yksittäiset tapaukset. 

Koetin selittää pelkojani myös sitä kautta miten esimerkiksi pelkään verenpaineenmittausta, johon sain vastaukseksi silmien pyörittelyä ja toteamuksen "ai sinä olet niin herkkä". Asenteeni on myös kuuleman nuiva ja negatiivinen. 

Selitin myös historiani lääkkeiden kanssa ja perustelin miksi en halua niitä enää käyttää. Hän kirjoitti minulle reseptin Opamoxiin? Sanoin että hei, olen raskaana, mutta ei kuulema haittaa jos ottaa pari kertaa viikossa. No en todellakaan aio ottaa. Olisi laittanut myös betasalpaajat, vaikka sanoin että ahdistus ja pelko EI aiheuta minulle sydämentykytyksiä. Sitten totesi kuitenkin, että ehkä nämä vasta raskauden jälkeen. Päivitteli myös koko ajan, että mitähän me sinulle keksittäisi. Niin, kukas se lääkäri olikaan?

Lopputulos oli, että hän kysyi haluanko mennä juttelemaan äitiyspolille psykoterapeutille, sanoin että kyllä kiitos. Annetaan nyt vielä yksi mahdollisuus. Hän on kuulema sitten terapeuttini, tämä täti hoitava lääkärini, joka aikoo kirjoitella lisää lääkkeitä sitten synnytyksen jälkeen. Ainoa ongelma vain, että en tuon ämmän luo enää halua.

Siis onko tuollainen käytös mielestänne hyävksyttävää, vai olenko nyt vain itse liian herkkä? Saako lääkäriä jotenkin vaihdettua?

Morkkista ja kiukkua

Miksi ruoskin itseäni aina niin paljon. En osaa yhtään ottaa rennosti, kun aina pitäisi suorittaa. Nyt olisi ehkä korkea aika opetella. Minulla on hirveä morkkis siitä, etten ole käynyt salilla tällä viikolla. No eikö voi antaa itselleen anteeksi, jos on juuri saanut tietää olevansa raskaana! Kävin viimeksi sunnuntaina,  mutta silloinhan elättelin vielä jotakin epämääräisiä harhoja, että kaikki on pahaa unta. Minulla on erittäin vahva taipumus stressaamiseen ja murehtimiseen, tekee varmaan raskaana todella hyvää. Tosin, tänään olen ollut töissä kamalan väsynyt ja muutaman kerran on tullut rauhallinen tunne, ihan kuin olisi pistetty jotakin relaksanttia suoraan suoneen. Että ehkä tämä tästä helpottaa. :p

 

Tein sitten aamulla kotona puolen tunnin pikatreenin, etten potisi niin huonoa omaatuntoa. Sen jälkeen lähdin töihin kevyellä meikillä ja tukka auki, yleensä rakastan laittautumista ja välillä mietin että ehkäpä työhöni nähden maalaan naamaani jopa liikaa, mutta välillä on näitä päiviä vastapainoksi, kun ei vaan huvita.

Olen osannut välillä ajatella jopa muutakin, kuin raskautta. Eilen olin pitämässä Martoille kauneusiltaa ja se oli itseasiassa hauskaa. Olen kyllä myös alkanut pohtia asioita siltä kannalta, että minun pitäisi oikeasti ruveta sisäistämään että olen raskaana. Vaikka olen melko hyvin pitäytynyt siinä etten lue mitään, kiellettyjen ruokien listaa kuitenkin vilkaisin. Ja ihan hyvä että vilkaisin, raskaana ei näköjään saa syödä mitään, miten kukaan meistä on syntynyt tänne terveenä! Tosiaan esimerkiksi pellavansiemenrouhetta olen tottunut aamupuuroon laittamaan, nyt loppuu sitten sekin. Juustoja syötiin juuri samana päivänä kun sain tietää raskaudesta, ei sitten enää. Kahvi on vähän ongelma, en nyt ole mikään sen suurkuluttaja, mutta tykkään kyllä juoda sitä. Kulutus on 1-5 kuppia/päivä. Olen varmasti vetänyt suhteessa liikaa kofeiinia, koska meidän kahvimukimme ovat n. 3dl kokoluokkaa. Että nytpä sitten opettelemaan pienentämään annoskokoa ja pysymään kohtuudessa. Kaikki kiva kielletään.

Ruoan lisäksi on toki tullut myös muuta. Sen muistelin kuulleeni, että buranaa ei suositella. Sitten ihan yhtäkkiä tuli mieleen, että entäs minun allergialääkkeeni. Muuta lääkettä en käytäkään. Pakkauksessa oli sama epämääräinen kuvaus, kuin kaikissa lääkkeissä. Ei nyt ehkä suositella, mutta neuvottele lääkärin kanssa. En tarvitse sitä joka päivä, mutta minulla on jotakin oltava, lievän siitepölyallergian kanssa ehkä pärjäisin, mutta olen allerginen myös jollekin lisä-/väriaineelle. Tämän seurauksena en syö esim. karkkia ollenkaan, koska lähes kaikista niistä värikkäistä turpoaa huulet. Osaan siis vältellä vaivaa jo aika hyvin, mutta silti se välillä yllättää, edellisestä kerrasta ei ole edes montaa kuukautta. Tarvitsen siis mielenrauhani takia jonkun lääkkeen, jolla vaiva asettuu. Selitin asiani työterveyshoitajalle, jolta sain tylyhkön vastauksen, että MITÄÄN allergialääkettä ei saa raskaana käyttää. Olin närkästynyt. Kuljenko sitten Pamelana kaupungilla, saati menen töihin? Soitin vihaisena Yliopistonapteekin lääkeneuvontaan, kun en muutakaan keksinyt. Siellä asiallinen farmaseutti selitti minulle, että Zyrtec on täysin turvallinen ja minunkin omaa lääkettäni voi satunnaisesti ottaa, jos käyttö on oikeasti satunnaista. Kiitos!

 

Mikä ihme terkkareissa oikein on! Ei tarvitse vetää herneitä nenukkiin jos olet alan ihminen (mutta itsetutkiskelua voi harrastaa? ;) ). Ala-asteen terkkari väitti että minulla on skolioosi ja lähetti tutkimuksiin. No ei ollut. AMK:n terkkarilta erehdyin kysymään apua kun silmät rähmivät niin kovasti, hän passitti minut lääkäriin kun oli varma, että silmästä on verkkokalvo irti! Sain silmätipat allergiaan, OPPIKIRJANMUKAISILLA allergiaoireilla. Olenpa tuon jälkeen käynyt vielä yhden koulun, jossa pääsin vähällä. Otin silloiselta terkkarilta rokotuksen häämatkaa varten, jolloin sain hepatiitti a-b rokotteen (pyysin a:ta), mutta koska "nuorille" annetaan kuulema aina a-b. En jaksanut selittää, että en aikonut häämatkallani harrastaa suojaamatonta seksiä ja käyttää huumeita. Samaan syssyyn hän myös koki tarpeelliseksi arvostella pukeutumistani, että ymmärränhän varmasti että maa johon olemme menossa, on konservatiivinen. Pahoittelut siis, jos olen näiden asioiden suhteen varpaillani!