Tänään on niin kuin sellainen päivä, että en ole hirveän iloinen. Nyt on kuitenkin hetki aikaa istua koneelle, niin koetanpa kirjoitella tänne jotain. Aamu oli kaoottinen. Yöllä sinänsä sai unta, vaikka vaavilla olikin ihme vinkunaa ja kitinää läpi yön. Mahavaivoja ilmeisesti. Se myös puklautteli yöllä taas aika paljon ja välillä minua huolestuttaa sekin, että mikä on normaalia? Kun en tiedä! Ainakaan alustaksi laitettu harso ja pyyhe ei riittänyt pitämään lakanaa puhtaana ja myös body oli ihan märkä, tähän pyykin määrään meinaa seota, varsinkin jos nukkuu meidän sängyssä ja sotkee isot aluslakanat. Muutamana yönä myös vaavin nenä on mennyt tukkoon, enkä tiedä miksi. On meillä se "niistäjä", mutta senkin käytöstä tulee kauhea huuto. Aamun raivareiden lisäksi koira oli paskonut olohuoneen matolle niin reilusti että se piti pestä, sillä on vielä joku mustasukkaisuus/hylätyksi tulemisen pelko meneillään. Eli kyllä, tänään ns. *ituttaa ja huolestuttaa kaikki.
Mutta olen uhkaillut että kirjoitan imetyksestä, no niin. Minun suhtautumiseni imetykseen on se, että se on mielestäni luonnotonta ja ällöttävää, sanoin jo neuvolassa ennen synnytystä, että jos voisin valita, en imettäisi. Tiedostan kuitenkin että siitä on hyötyä vauvalle, joten koetan kärsiä ainakin sen pakollisen puoli vuotta, jos maito riittää. Yhteiskunnan painostus asian suhteen on melkoinen, joten tiedän että minua pidetään huonona äitinä ajatusteni kanssa.
Voitte lukea tarkemmin esimerkiksi sairaala postauksesta, miten perseelleen kaikki lähti heti menemään. Maitoa tosiaan ei tullut alkuun riittävästi, vauva näki nälkää, jne. jne. Jouduin myös käyttämään rintakumia, koska muuten imeminen ei onnistunut. Vauva ei ole koko aikana ollut yhteistyökykyinen imemään, koska kärsivällisyys ei riitä. Ruokaa pitää saada ja heti. Vaavi vetää sellaiset raivarit rinnalla, että sitä ei kuuntele kukaan. Jäykistää itsensä ja rääkyy niin kuin piru, siinä kyllä itselläkin stressi kasvaa jonnekin aivan uusiin ulottuvuuksiin, ei, meillä ei siis bondata tätä kautta. En tajua miten sain sairaalassa imetettyä edes jonkin verran, koska kotona se on onnistunut noin kaksi kertaa, kuminkin kanssa. Enkä ole kyllä enää jaksanut edes yrittää.
Marssin ostamaan sähkökäyttöisen rintapumpun heti, Spectre merkiltään ja olen kyllä tykännyt. Helppoa ja vaivatonta, eikä juurikaan satu. Meidän vaavi syö siis pullosta. Välillä korviketta, kun oma maito ei pelkästään riitä. Ja kyllä, olen huomannut että myös jotkut kaverini katsovat vähän pitkin nenäänsä, "ai, et imetä?" Juu en. Minä itse olen sinut valintani kanssa, kukaan muu ei tunnu olevan. Alussa mietin itsekin, että teenkö jotakin väärin. Mutta oikeasti, pääsen niin paljon helpommalla, kun vauva ei ole tississä kiinni tuntikausia kerrallaan. Nyt joku muukin voi hoitaa syötön, lisäksi onhan se nyt kätevää, jos olemme kylässä tai muuten liikenteessä. Minä paheksun sellaisia naisia, jotka vetävät tissinsä esiin keskellä kauppakeskusta tai ravintolaa.
Neuvolassa suhtauduttiin tähän asiaan yllättävän hyvin, kun kuulivat että se on minulle ok. Sanottiinkin että parempi on periaatteessa antaakin ruoka näin, kuin että roikutaan tississä turhaan ja sitten vedetään ilmaa mahaan. Eli koetan nyt vain kestää paheksuvat katseet ja ihmettelevät kommentit, eihän tässä muu auta. Minnekkään imetyspolille en todellakaan mene, se olisi ehkä jo pahimpia painajaisia! Koetin muuten etsiä netistä tietoa miten lisätä maitomäärää pumppaamalla, mutta löytyipä vähän mitään. Niin se näköjään on, että täysi pulloruokinta on ilmeisesti harvinaista yleisen käsityksen mukaan...
Kävimme tosiaan ekassa neuvolassa vauvan kanssa keskiviikkona, siellä oli onneksi kaikki hienosti. Pituus oli 54cm ja paino 3,875g, eli mukavasti oli kasvanut. Pituus huitelee yläkäyrällä ja paino alhaalla, näin pitääkin jos tulee saman mallinen kuin minusta. :p
