Neuvola rv 40+1, ei vieläkään vauvaa!

Yliajalle sitä sitten mentiin täälläkin. Jooh, eihän se mikään eräpäivä ole, mutta kyllä alkaa hermot olla kireällä. Tiedän etten ole ainoa, mutta puranpa surkeaa oloani nyt täällä. Viime viikolla en oikein jaksanut enää joka kolotusta miettiä, supistelee juu, mutta ei ole säännöllistä eikä kipeää, että näin. On kokeiltu kolmea s:ää ja lenkkeilyä, ei muuten auta mikään. Sunnuntaina hypin seinille ja nukuin huonosti ja levoton olo jatkui eilen. Vatsa oikutteli ja olin muutenkin huonovointinen, liekkö sitten laskettuaika sai levottomaksi. Päätäkin meinasi särkeä ja huimasi, mutta varmaan niskaperäistä, koska verenpaine oli normaali eikä ollut virtsassakaan mitään vikaa tänään. 

Se oli nyt sitten virallisesti ensimmäinen yliaikaneuvola. Kai sitä vielä voi olla toiveikas, koska ultrien mukaan laskettuaika olisi pikemminkin 11.-13. päivä. Mutta en vain jaksa enää, kolme viikkoa olen odottanut joka päivä että joko nyt, ei enää. Päällimmäisenä mielessä on ollut omien vaivojen helpottaminen, mutta nyt sunnuntaina tajusin että jestas, johan minä haluan sen vauvankin! Se oli kyllä todella hämmentävä oivallus, minulle varsinkin. 

Kaikki oli hyvin jälleen, ainakin ultran mukaan. Tosin sf-mitta oli pysynyt samana ja minunkaan painoni ei ollut noussut, mutta neuvolan täti sanoi vain että vauva on jo tässä vaiheessa kasvunsa kasvanut, eikä ainakaan antanut ymmärtää että tästä jotenkin pitäisi hätääntyä. Tosin viimeksi minulla supisteli kun sitä koetettiin mitata, eli on mahdollista että jotakin on tapahtunut kuitenkin. Uutena juttuna hän halusi ottaa lapsivesitestin, koska aamulla sängystä noustessa housuihin huljahti jotakin nestettä, sen verran reilusti että ne kastuivat. Valitettavasti oli kuitenkin negatiivinen, eli ilmeisesti kyse oli sitten ihan vain nestemäiseksi muuttuneesta valkovuodosta, ei siis vielä asiaa synnyttämään. 

Kohdunkaulantilanne tarkistettiin myös taas, mutta en oikein nyt ole varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Näillä viikoilla ovat muuttuneet varovaisiksi, eivätkä oikein kerro enää mitään. No, kaulaa oli jäljellä ehkä sentti, viimeksi sanoi että 1,5cm ja noin sentin auki, mutta nyt ei osannut sanoa paljonko oli auki, kun oli kuulemma jo niin "pehmeää höttöä" koko jäljellä oleva kohdunsuu. O.o Lisäksi kuulema vauva on niin alhaalla, että päätä pystyi kutittelemaan. Että mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Tilanne oli jälleen "lupaava". 

Masentunut ja lannistunut olo kuitenkin jäi, varmaan kun alettiin puhua jatkosta. No pitäähän siitä jo puhua, mutta tuli sellainen fiilis että lyön hanskat tiskiin, vauva ei kuitenkaan synny ja ehkä pitää ottaa tavoitteeksi joulukuu... Ja ei, ei tarvitse tulla selittämään ettei aika ole enää pitkä jne. jne. koska nyt vain ihan puhtaasti *ituttaa kaikki. Sitä ei kukaan tiedä, kuinka kauan tässä vielä odotellaan. Minua pelottaa synnytys ja sairaalassa olo sen verran edelleen, että haluaisin hoitaa sen alta pois. Ei ainakaan helpota murheita tämä. 

No kuitenkin, perjantaina taas neuvolaan ja sitten aikaa äitipolille yliaikaiskontrolliin, ilmeisesti välille ensi viikon ma-to. Viimeistään silloin torstaina kun minäkin kerran menin 10 päivää yli, niin oli alkanut neuvolantäti miettiä että menisikö tämäkin. Tuollaista ei vaan haluaisi kuulla enää tässä vaiheessa, vaikka sitä pelkää itsekin. Sitten jos menisi käynnistykseen, niin se olisi vasta kuun viimeisellä viikolla, jos mitään vikaa ei ole. Voi apua! En tietenkään toivo että mitään kamalaa tapahtuisi, mutta ainakin nyt vauva voi hyvin ja minäkin kaikesta huolimatta, ilmeisesti fyysisesti jopa epänormaalin hyvin tilanteen ja viikot huomioon ottaen. Että näin! Kävimme nimittäin keskustelun, että lenkkeilenkö vielä ja kuinka pitkiä matkoja. Sanoin sitten siihen etten jaksa enää kovin montaa kilometriä, kun tulee vessahätä. Tähän sitten täti totesi että jaa puhun vielä kilometreistä, kun yleensä matkat on tässä vaiheessa 200-300 metriä. Toki jos synnytys käynnistyisi itsestään mitä tietenkin toivon, niin ehkäpä kunto sitten olisi riittävä siitä selviytymään.

Päivät ovat vaan niin kamalan pitkiä. Ompelemani kastemekkokin on jo valmis, kun olisi vielä pitäjä! 

Neuvola rv 39+1

No täällä kuulkaa ollaan ja vielä yhtenä kappaleena! Supistelee joka päivä, mutta ei kipeästi. Lenkki viimeistään saa aina suppareita aikaan. Sunnuntaina oli edelliset "kovat" supistukset, jotka alkoivat lenkillä ja jatkuivatkin epäsäännöllisesti pari tuntia, mutta sitten taas häipyivät. Voitte uskoa, että turhauttaa tällainen! Joka päivä odottaa, että joko tänään. 

Tänään oli taas neuvola, jossa kaikki oli kunnossa. Nyt ei ollut taas tämä oma neuvolantäti, vaan se toinen paljon topakampi, josta olen oppinut tykkäämään. Hänpä yllättikin ja kysyi, että tarkistetaanko kohdunkaulan tilanne. Minä jotenkin luulin, että sitä ei neuvolassa tehtäisi. No sanoin että tottakai tarkistetaan, haluan tietää missä mennään! Joten jos et kestä ällöä informaatiota kohdunsuustani, kannattaa nyt laittaa sivu pois. ;) Mutta niin, kohdunsuu oli pehmeä, auki sormelle noin sentin ja kaulaa oli jäljellä 1,5 cm. Minusta tuo kuulosti vielä ihan hurjan paljolta ja jotenkin olo on ollut siitä asti ärsyyntynyt. Vaikka toki jos lähtötilanne on noin 4cm, onhan siellä jotain tapahtunut. Hän sanoi kyllä, että tilanne on lupaava ja tokihan vauva voi syntyä vaikka ensi yönä, JOS minulle jostain ne kovat supistukset aikaan saisi. 

Nyt on siis projekti supistuksia keinolla millä hyvänsä. Tuleehan niitä, tuli neuvolassakin, minkä takia ei saatu tarkkaa sf-mittaa otettua. Toivotaan että tuo kovakourainen ronklaus jotenkin auttaisi nyt asiaa. Neuvolan täti kysyi että onhan kolme s:ää varmasti jo käytössä, sanoi että tässä tilanteessa etenkin seksi olisi nyt se paras apu. No mahassa on tuon tutkimuksen jälkeen tuntunut sen verta ikävälle, että aion hyödyntää tätä olotilaa ja pestä vielä saunan ja käydä lenkillä toisen kerran tänään, sekä ehkä lämmittää sen saunan ja katsotaan, onko sitä kolmattakin ässää tarjolla illasta. :D 

Olo on turhautunut varmaan myös siksi, että kun en oikeasti oikein ymmärrä näitä asioita, että miten tuosta hurjasta 1,5 sentistä voidaan päästä synnytykseen asti ikinä. Laskettuaika on jo ensi maanantaina, jos ei synnytystä kuulu, sitten neuvolassa käydäänkin kahdesti viikkoon. No, eihän tässä muutakaan tekemistä toki ole... Toivoisi vain niin kovasti että jotain tapahtuisi ja raskaus loppuisi! Vauvalla oli kuitenkin kaikki hyvin ja on kuulema laskeutunut todella alas, eli ei voi enää kääntyä väärään asentoon.