Arvatkaapa huviksenne, mihin tilanteeseen jouduin eilen. Ystäväni soitti minulle ja kysyi, olenko raskaana. Aloin heti kelata, että mistä ihmeestä hän olisi sen voinut kuulla, kuka on vuotanut tietoa! Sitten aloin miettiä että hetkinen, mutta kun ei tästä tiedä juuri kukaan. Tiedustelin asiaa ja hän kertoi, että oli nähnyt edellisenä yönä paljon unia ja tietyt unisymbolit olivat jääneet mieleen. Hän oli aamulla mennyt selvittelemään asiaa unikirjasta ja joka ikinen noista oli antanut tulkinnaksi sen, että ystäväsi tai joku lähipiiristäsi on raskaana. Minä olin tullut ekana mieleen (millä logiikalla?) joten eihän se auttanut kuin todeta, että itseasiassa olen. Alkujärkytyksestä toivuttuaan ystäväni repesi huutonauruun, kun olen ennenkin valittanut miten häneltä ei mikään pysy salassa. Melko hauskaa, meillä on liian vahva henkinen yhteys. :) Uskon itsekin henkimaailmaan ja yliluonnolliseen, mutta tämän asian erittely vaatii oman tekstinsä, koska siihen liittyy myös polttaritaikoja!
Tänään sain lopulta soitettua neuvolaan. Koetin olla rauhallinen, mutta tottakai aloin nyyhkyttää puhelimessa, hävettää niin paljon! Jostain syystä minua jännitti kamalasti soittaa, raivostuttaa olla näin herkkä! Neuvolan täti oli kyllä mukava ja ymmärtäväinen, varmisteli vain pari kertaa että itkenhän nyt varmasti ilosta. No tuota, en ole ihan varma... sellaista ei tosin sanota puhelimessa, joten totesin vain että niin kai. Sitten hän kysyi onko minulla miestä ja kun sanoin että juu, hän haluaa lapsia enemmän kuin minä, niin täti totesi ihanasti: no niin, eihän sinulla mitään hätää siinä sitten. :)
Ajan tosin sain vasta pääsiäisen jälkeiselle viikolle, mutta hyvin kuulema ehtii. Raskaus on nyt kuulema viikolla 6+1, eli silloin mennään jotain yhdeksässä. Emme saaneet aikaa sopimaan aiemmin, koska heille ei ollut vapaana ensikäynnin vaatimaa pitkää aikaa silloin kun minulla olisi ollut lyhyempää työpäivää. Mutta sanoi itsekin minulle että mieluummin aika vähän pidemmälle ja vapaapäivään, ettei töissä todellakaan kannata kertoa vielä. Samaa mieltä siinä. Painotti vielä että ovat molemmat mukavia eli ei tarvitse jännittää. :) Muuta ihmeellistä ei puhelussa tullutkaan, kielsi buranan ja kehotti syömään foolihappoa ja d:tä, mutta kun kuuli minun aloittaneen vitamiinilisän raskaana oleville, oli oikein tyytyväinen.
Oireista hän kysyi, mutta niitä ei juuri ole *koputtaa puuta*. Arvatkaa siis pelkäänkö kamalasti, milloin ne alkavat. Rinat ovat arat ja turvonneet, sekä alavatsaa nipistelee välillä, mutta ei muuta. Jos menkat eivät olisi jääneet pois, en osaisi arvata mistään. Muutenkin tuntuu, että kaikki muut ovat kamalan innoissaan tästä rakaudesta, paitsi minä itse. Toivottavasti mieliala vielä kohenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti