Jos en ole vielä tarpeeksi korostanut, niin ettei nyt vaan jää epäselväksi, olen erittäin erittäin ulkonäkökeskeinen ihminen, Myös järkevällä tavalla, en pelkästään pinnallisella tavalla. Pidän huolta itsestäni, hoidan ihoa, hiuksia, koetan elää suht terveellisesti, tykkään näyttäytyä julkisilla paikoilla huoliteltuna ja laitettuna, kotiasutkin yleensä sopivat yhteen edes väreiltänsä. Olen myös aina ollut suhteellisen tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka en ole missään nimessä täydellinen, löytyy pientä vikaa kuten alkavat vaivaisenluut ja muuta mukavaa! Mutta niin, sitten tajusin että kroppa oikeasti muuttuu raskauden aikana, tavoilla joihin en voi itse vaikuttaa. Ja minua alkoi pelottaa ihan kamalasti.
Sain eilen taas "pitkästä aikaa" hysteerisen itkukohtauksen. Kaikki lähti siitä, kun keräsin irtohiuksia hiusharjasta ja aloin miettiä näitä juttuja, että vaikka raskausaikana hiukset yleensä ovat loistokunnossa, imetysaikana tukkaa voi lähteä niin paljon että päähän tulee kaljuja kohtia. No, kun on aina ollut pitkä ja paksuhko tukka, tottakai se tuntui pahalta. Minulla oli teininä anemia, jonka seurauksena tukasta ohentui vähintään puolet. Se oli kamalaa aikaa, kesti monta vuotta ennen kuin tukka oli taas entisensä. Sen jälkeen olen ollut jossain määrin hysteerinen jokaisesta irtohiuksesta, jonka lavuaarista löydän. Eli tässä asiassa olisi ollut jo riittämiin, mutta sitten mieleni lähti laukkaamaan kaikkeen muuhunkin, mitä muistan kuulleeni tai lukeneeni.
Imetyksen aikana rinnat häviää kokonaan. Kyllä, tuntuu pahalta. Minulla on tosi pienet rinnat, mutta ainakin ne on terhakat ja sojottavat pystyssä! Jotain positiivista, tuolla kokoluokalla ne eivät ainakaan roiku navassa?
Raskausarvista en edes aloita, harmittaa jo napakorunkin poistaminen. Se on ollut seuranani yläasteesta asti. Saako niitä arpia jotenkin ehkäistyä?
Jalkojen koko voi kasvaa, no sehän kiva! Eli kohta shoppaillaan miesten osastolla?
Olen kuullut myös, että alakerta voi revetä synnytyksessä niin pahasti, että pahimmassa tapauksessa paskot housuusi koko loppu ikäsi.
Joten, ymmärrättekö miksi menin paniikkiin? Ajatus kaljusta housuun paskantavasta riipputissistä kun ei nyt ihan hirveästi houkuttele. Nyt mennään taas syvissä vesissä, Itkin eilen sitä että en halua lasta, tämä ei ole sen arvoista. En ihan tosissaan tiedä, onko. Ja miesparkani joutuu tätä kaikkea kuuntelemaan. Olen tänäänkin miettinyt, että kyllä teen ihan mielettömän ison myönnytyksen tässä asiassa ja vain siksi, koska mieheni haluaa lapsia niin kovasti. Edelleen, minä pärjäisin ilmankin. Minua ihan totta pelottaa, että jos tunteeni eivät tästä muutu. Eikö tämän asian jo pitäisi tuntua hyvältä?
Nyt olisi hirveän hyvä hetki kaikkien hottis mutsien astua esiin ja rauhoitella pelkojani! Pelkään että pilaan elämäni ja vartaloni, jälkimmäinen on minulle oikeasti iso juttu.
Täällä hottis mutsi, moi! :D Voin kertoo että Imetyksen aikana tissit on hyvä näköiset, asia saattaa muuttua kun imetys lopetetaan... Ja ei välttämättä silloinkaan, mulla Ainakin ihan kivat kuitenkin ;) Mutta siinä vaiheessa oot jo niin kiintynyt vauvasi, että se ei haitaa! Hiuksia ei on koskaan lähtenyt mulla! Ja treenaamalla pystyt vaikuttaa siihen että mitään ei sinne housuun tule jos et itse halua!
VastaaPoistaNiin ja raskausarpiakaan ei on tullu yhtään, kaksi raskautta takana! Kyllä se siis siitä!! :)
VastaaPoistaÄlä huoli! Vaikka nuo jutut saattaa nyt tuntua ihan hirvittävältä, niin tosiasiassa ei ne välttämättä ''toteudu''. Totta kai keho muuttuu raskauden ja synnytyksen aikana, mutta se myös palautuu yllättävän nopeasti.
VastaaPoistaRaskausarpien tuloon ei voi oikeastaan mitenkään vaikuttaa, niitä tulee jos on tullakseen. Rasvaaminen auttaa kuitenkin ihon kimmoisuuteen, joten se voi ehkäistä vähäsen raskausarpien syntymistä.'
Ja omasta kokemuksesta voin vielä sanoa, että tissit ja alakerta on ihan samassa kunnossa kuin ennen rasautta. ;D Plus raskauskilot lähti vähän yli kuukaudessa. :)
Voi kun te saatte asiat kuulostamaan niin helpolta ja normaalilta. :) Minä oikeasti kehitin eilen ihan kunnon paniikin. :D
VastaaPoistaIhanaa, että jollain muullakin on samanlaisia pelkoja! Oon miettinyt tosi paljon oman vartalon muuttumista ja rupsahtamista lapsen saannin myötä. Mutta toisaalta uskon kuitenkin, että omilla elämäntavoilla voi vaikuttaa asiaan hyvinkin paljon. Muutenkin sulla on kovin samanlaisia ajatuksia raskaudesta kun mulla, kiva että on joku kohtalotoveri :D
VastaaPoistaHienoa, että joku ymmärtää! :D Koko raskaus ja lapsi asiassa liikutaan sellaisella alueella joka on minulle vieras, joten sekin jo luo ahdistusta ja pelkoa.
VastaaPoistaHotista mutsista en tiedä, mutta myös minä selvisin kahdesta raskaudesta peräkanaa ilman raskausarpia (okei, kyljessä on kaksi toooodella vaaleaa viirua, mutta niitä ei edes huomaa, joten niitä ei ole, eik je.) ja toisen jälkeen kaikki raskauskilot olivat lähteneet viikko synnytyksestä. Enkä todellakaan vielä silloin liikkunut enkä katsonut mitä suuhuni laitan. Tidit ovat ihan minusta ihan samanlaiset kuin ennen raskauksia, joskaan en imettänyt lapsia tyyliin yksivuotiaiksi. Näitä mäkin hoen itselleni, kun toisinaan ajaudun ahdinkoon, että kolmas raskaus nyt sitten salettiin pilaa kaiken - olenhan mä jo ihan vanha kurppa. :D
VastaaPoistaJuu ei todellakaan houkuta ajatus imettää vuotta, mutta ilmeisesti ei ole pakkokaan. Ja krhm, et ole vanha, vaan nuori ja vetreä, eikös niin :D
VastaaPoista