keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Äiti <3

Sain eilen kerrottua äidille, kyllä helpotti! Pelkäsin koko päivän sitä kertomista. En tiedä miksi. Sitten mielikuvitukseni alkoi lentää ja aloin miettiä, miten äiti suuttuu tai ottaa asian tosi huonosti. Jep, että näin. Menin sitten illalla käymään äidin luona, taskut tungettuna näyteen nenäliinoja. Kerroin asiani. Äitini haukkoi henkeä ja alkoi sitten nauraa. Kumpikaan ei itkenyt. Äiti ymmärsi että olen shokissa, kehotti totuttelemaan ajatukseen ja sanoi nauraen, etten tietenkään vihaa omaa lastani. Kun lähdin sieltä, olo oli niin paljon kevyempi!

Silti nyt aamulla fiilis on vähän maassa. Minua pelottaa niin moni asia, joita en osaa olla pyörittelemättä. Esim. se, että entä jos synnytykseen kuolee. jopa leikkaus olisi aika kamala vaihtoehto. Täytyy kai vain luottaa, että kyllähän Suomessa suurin osa äideistä selviää terveenä ja hyvissä voimissa. :/ Itkettää jos alan miettiä liikaa. 

Ehkä helpottaisi jos saisi soitettua sinne neuvolaan, mutta menee ensi viikkoon, koska meillä soittoaika on niin tyhmä, klo 12-13. Pitää olla melkein vapaata, en _todellakaan_ soita töistä. Minun tuurillani joku pamahtaa paikalle ja kuulee puhelun. 

Sanoin juuri eilen miehelleni, että nyt haluaisin vain olla mahdollisimman normaalisti. Mitään ei oikein voi, neuvolakin on todennäköisesti vasta aikaisintaan kuukauden päästä, vaikka sinne soittaisinkin. Syön melko terveellisesti ja kuntoilen paljon, joten en ajatellut tehdä sillekään saralle muutoksia, vielä. Tiedän että niitä vältettäviä ruokia on miljoona, mutta eiköhän neuvola olisi aiemmin, jos tietämätön äiti aiheuttaisi syömisillään vaaraa ennen sitä. No joku raaka kala on ehkä paha, mutta sellaista en syö muutenkaan. Viiniä ei nyt sitten juoda pitkään aikaan! Tupakkaa en polta muutenkaan, joten sen suhteen ei ongelmaa.

Olisi vain hirveän kiva osata myös iloita, kun tässä tilanteessa kerran ollaan. Entä jos tämä tapahtuu minulle vain kerran elämässä ja olen koko ajan peloissani ja surkea. Seuraavassa kirjoituksessa voisin avata vähän taustoja, miksi pelko ja ahdistus ilmenevät näissä teksteissä niin usein.

Mikä pitää vielä ajatukset jotenkin muualla iltaisin? No, vanha kunnon porno! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti