Pahoinvointia, melkein

Olo on ollut aamuisin lievään krapulaan verrattava, erittäin epämiellyttävä, mutta kuitenkin sellainen että lasillinen tuoremehua, keksi, tai jotakin vastaavaa on riittänyt asian korjaamaan. Eilen kuitenkin tuo epämiellyttävä kuvotus jäi päälle koko päiväksi ja aamulla olin aivan varma, että nyt oksennan. En sitten kuitenkaan. Onneksi olin vapaapäivällä, en saanut oikein mitään aikaan, kaupassa käyntikin tuntui ylivoimaiselta. Eilen oli juuri sellainen päivä, että oikeasti toivoin että joku olisi ollut passaamassa minua. Viikoissa mennään nyt 7 + jotain.

Tänä aamuna otin sitten ystäväni neuvon käyttöön. Varasin mandariinin yöpöydälle ja mussutin sen sängyssä heti herättyäni. Aamulla oli lievästi kuvottava olo, mutta tuoremehu paransi sitä, eikä päiväkään ole ollut niin paha. Mandariinissa on voimaa! Olen muutenkin syönyt paljon hedelmiä, kun ruoka ei aina meinaa maistua. Tosin välillä olen ollut taas töissä niin nälkäinen, että mietin kuinka pärjään päivän loppuun. Kahvi ei ole olosta johtuen maistunut, joten minua väsyttää ihan kauheasti.

Fiilis on aika kurja. Koko raskaushomma kiukuttaa minua jälleen. Missä on ne hyvät tunteet? Koetan jotenkin olla ajattelematta neuvoloita ja lääkärikäyntejä, koska jos alan miettiä, lääkäripelkoisena alan itkeä. Että näin. Asiat olivat mallillaan, miksi siis juuri nyt? En selvästikään ole henkisesti valmis tähän. Olisin halunnut vain jatkaa entiseen tapaan ja odotella kesää.

Ainoa hyvä puoli minkä olen löytänyt, on äitiysloma. Tällä hetkellä vihaan työtäni ja työpaikkaani. Tämä alkoi oikeastaan esimiehen vaihdoksen myötä vuodenvaihteessa, en viihdy siellä enää ollenkaan. Olenkin laskeskellut, että äitiyslomaan on puolisen vuotta. Siihen vielä kuukauden kesäloma. Eli viisikuukautta. Kai sen nyt jaksaa vaikka miten päin. Tulossa pääsiäistä ja vappua, kaikkea mikä katkaisee arkea vähän. Tarkoituksena on olla oikea vuoden työntekijä, jatkaa vapaita ns. pakollisen äitiysloman jälkeen ja vaihtaa työpaikkaa sitten lennosta. Toivotaan että onnistuu!

Pahoinvointia aiheuttaa myös tästä koko raskaudesta puhuminen. Neljä läheisintä ystävääni tietää ja kaikki ovat kyllä olleet ihmeen iloisia ja kannustavia. Vaikka kyse on minusta, hämmentävää. Ainoa mihin menee hermot, on se että tuntuu välillä ettei voi puhua mistään muusta. Minulta kysellään vointia, joko on pahaolo, vieläkö pelottaa, onko vieläkään hyvä fiilis, jne jne jne. Hermot menee! En jaksa itsekään vatvoa aiheesta koko aikaa. Eilen jouduin jo pyytämään, että voidaanko välillä juoruilla normi asioista, alkaa oikeasti kuvottaa. Edelleen liian kova henkinen stressi koko asiasta.

Masentaa...