Voi stressi

Hetki onkin vierähtänyt edellisestä postauksesta ja paljon on kaikkea sulateltavaa tässä. Ei pelkästään raskausjuttuja, vaan myös ylimääräistä taloyhtiödraamaa, jota en jaksa enempää eritellä kun tuntuu tarpeeksi pahalta jo muutenkin. Tekisi mieli muuttaa pois ja haistattaa pitkät kaikille. "Onneksi" ei tulla mahtumaan lapsen kanssa tuohon asuntoon, ainakaan kovin pitkään.

 

Harmillista vaan tällainen ylimääräinen stressi, nyt kun raskausasioiden kanssa on vähän rauhallisempi. Koko ajan pitää olla elämässä näköjään jotakin järkytystä, kaipaisin vähän tasaisempaa jaksoa, että voisi olla vain normaalisti ahdistumatta jostakin. Sellaistapa ei ole ollut sen jälkeen kun tulin raskaaksi... ja eihän se varmaan hyvääkään tee!

 

Toivon että pahoinvointi alkaisi vähitellen helpottaa, nyt mennään viikolla 12. Sitä ei ole ollut nyt maanantain jälkeen, mutta ei pidä olla liian toiveikas. Itsestä tuntuu että se alkoi jotenkin aika myöhään, sitä on ollut vasta parilla edellisellä viikolla ja oksennellut olen lähinnä aamuisin, jos olen. Sitten luin kyllä noista lappusista että pahoinvointi on yleisimmillään viikoilla 9-11, joten tässähän mennään sitten oikein oppikirjan mukaisessa raskaudessa.

 

Olen ollut tämän viikon sairauslomalla, sain viime sunnuntaina niskaani sellaisen krampin että pää ei meinannut kääntyä. Arvatkaas miten se tuli? Oksentaessa. Että jee. Mitään  panadolia kummempaa kun ei saa käyttää, lääkäri laittoi saikulle. Tuli toisaalta ihan tarpeeseen,eilen palailin töihin ja olo on jo parempi. Vappu on muuten mennyt rauhallisissa ja kiukkuisissa merkeissä, kaiken draaman takia.

Olen saanut aika hyvin peiteltyä raskauden kavereilta, ainoastaan yksi heistä ihmettelee miksi en juo enää alkoholia. Juon niin vähän, että muut eivät ole vielä asiaa hoksanneet. Ja tekosyitähän riittää, tällä kertaa se oli sairausloma ja "kolmiolääkkeet" jotka "sain" niskoja rentouttamaan. 

Vappujuomat illanvietossa ystävien luona, rajua. ;)

 

Kävin pari päivää sitten juttelemassa terapeutille, joka on myös kätilö ja hän oli onneksi ihan huippukiva. Aivan erilainen kuin tämä edellinen "lääkäri", josta annoinkin vähän palautetta. Tuolla käyn mielelläni uudestaankin. Ultrahan minulla on lopultakin ensi viikolla, mutta jäi vain vähän ihmetyttämään kun terapeutti kysyi että jokos neuvolassa on kuunneltu sydänääniä. Ööö... ei? Olisiko pitänyt? Olenko nyt jäänyt paitsi jostain? Olisihan se nyt ollut kauhean kiva tietää, että lyökö siellä sydän ylipäätänsä vai ei! Tuo ultra on mielestäni aika hirveän myöhään, ottaen huomioon etten tiedä vielä _yhtään mitään_. Tiedän ainoastaan ettei minulla ole mitään kauheita tauteja, verikokeiden tulokset tulivat. ^_^