Eka neuvolakäynti oli tänään aamulla. Hirveästi en osannut jännittää, kun en mitään etukäteen lueskellut. Oli silti henkisesti aika rankka kokemus, olen ihan poikki ja mieli maassa. Kotiin päästyä tungin surutta pizzan uuniin ja mutustin oikein kermaista rahkaa, lisäaineista viis! ;)
Olin kuitenkin helpottunut, että minut otettiin vakavasti. Edes verenpainetta ei mitattu kun kerroin jännittäväni, vaan sanottiin heti alkuun että sen voin mitata kotona. Jopa painon mittaamisesta kysyttiin, onko se minulle ok. Siitä olin myös hieman yllättynyt, että kaikki käynnit ja ultrat jne. ovat vapaaehtoisia. Jaa, no mutta pitäähän niissä käydä. Emme tosin oikein ehtineet muuta, kuin käydä esitietolomakkeeni läpi ja puhua siinä sivussa ravinnosta ja liikuntatottumuksista. Minun pitääkin mennä ensi viikolla uudestaan, koska hän haluaa edetä kanssani hitaasti etten jännittäisi niin paljon. Se täti oli kyllä aivan tosi mukava! Sanoi että heillekin nämä ekat käynnit ovat aika kauheita, kun kaikki asia pitäisi sanoa liian nopeasti ja varattu aika harvoin riittää.
Asiaa on tosiaan niin paljon, että minua ahdistaa. Minua pelottaa myös se että minut pakotetaan labraan ties mihin verikokeisiin. Miksi elämästä on tullut yhtäkkiä niin surkeaa ja pelottavaa. :( Sillä minähän pelkään tuloksia, jos mihinkään testeihin käsketään. Sitten en tiennyt että eka ultra tehdään alakautta, hyi helv... olen kerran sellaisessa ollut ja se oli todella epämiellyttävää. Sekin vähän kiukuttaa, että sinne kuulema mennään lähetteen kautta. Eli minun työvuoroillani ei tule koskaan onnistumaan. En ole siis vielä kertonut töissä, enkä aiokaan kertoa. Siinäpä sitten järkkäilen.
Fiilis on niin sekava kaikesta etten osaa oikein kirjoittaa nyt enempää. Asiat ovat ihan puuroa päässä. Käsku kävi ottaa viikonloppu rennosti, sain luvan syödä suklaatakin. Tänään mennään kyllä varmaan loppu päiväkin mässäyslinjalla, ihan hyvällä omalla tunnolla.
Mieheni täyttelee tuossa nyt neuvolan lappuja ihan into pinkeänä... voi apua! :D Kerroin muuten heti alkuun että vihaan lapsia, en ole koskaan halunnut lapsia, enkä osaa olla lasten kanssa. Ilmekään ei värähtänyt, suhtautuivat tosi ymmärtäväisesti. Puhun nyt monikossa, koska siellä oli mukana myös terveydenhoitajaopiskelija, joka onneksi häiritsi ihmeen vähän. Yleensä kammoan sitä että harjoittelijoita on mukana missään terveydenhuoltoon liittyvissä jutuissa.
Ainoa "hauska" juttu taisi olla se kun minulle kerrottiin laskettu aikani. Molemmat kääntyivät katsomaan minua niin toiveikkaina ja odottavasti, ilmeisesti jotakin tunnereaktiota siinä oltiin vailla. Tuijotin takaisin melko ilmeettömästi ja mietin, miten tässä nyt pitäisi olla. Feikata iloa?
En tiedä, onko tästä nyt mitään lohtua, mutta ekaakaan ultraa ei välttämättä tehdä alakautta. Jos meet niskapoimu-ultraan, eli siellä rv 10-12 tietymillä, ja olet hoikka, niin ne voi hyvinkin ultrata päältä. Mulla on ultrattu päältä kaikkien kolmen kohdalla, vaikka neuvolassa on sanottu, että ultrataan alakautta.
VastaaPoistaSamoin mä olen onnistunut neuvottelemaan järkevät ultra-ajat, vaikka lähetteellä oonkin mennyt. Olen vaan soittanut sinne ultraan ja selittänyt, että en kerta kaikkiaan pääse kesken työpäivän minnekään. Riippuu tietysti paljon paikasta, mutta aina kannattaa kokeilla :)
Tsemppiä jatkoon!
Kiitoksia kannustuksesta! :) Eli toivoa siis on. Olen pitkä ja hoikka, joten pidän sormet ja varpaat ristissä! Mutta hyvä tietää että tuokin mahdollisuus on, koska neuvolassa sanottiin että ultralaite sekoaa jos koskettaa napakorua. Täytyy poistaa siis varuilta jo ennen tätä, kunhan joskus saan ajan.
VastaaPoista