Yliajalle sitä sitten mentiin täälläkin. Jooh, eihän se mikään eräpäivä ole, mutta kyllä alkaa hermot olla kireällä. Tiedän etten ole ainoa, mutta puranpa surkeaa oloani nyt täällä. Viime viikolla en oikein jaksanut enää joka kolotusta miettiä, supistelee juu, mutta ei ole säännöllistä eikä kipeää, että näin. On kokeiltu kolmea s:ää ja lenkkeilyä, ei muuten auta mikään. Sunnuntaina hypin seinille ja nukuin huonosti ja levoton olo jatkui eilen. Vatsa oikutteli ja olin muutenkin huonovointinen, liekkö sitten laskettuaika sai levottomaksi. Päätäkin meinasi särkeä ja huimasi, mutta varmaan niskaperäistä, koska verenpaine oli normaali eikä ollut virtsassakaan mitään vikaa tänään.
Se oli nyt sitten virallisesti ensimmäinen yliaikaneuvola. Kai sitä vielä voi olla toiveikas, koska ultrien mukaan laskettuaika olisi pikemminkin 11.-13. päivä. Mutta en vain jaksa enää, kolme viikkoa olen odottanut joka päivä että joko nyt, ei enää. Päällimmäisenä mielessä on ollut omien vaivojen helpottaminen, mutta nyt sunnuntaina tajusin että jestas, johan minä haluan sen vauvankin! Se oli kyllä todella hämmentävä oivallus, minulle varsinkin.
Kaikki oli hyvin jälleen, ainakin ultran mukaan. Tosin sf-mitta oli pysynyt samana ja minunkaan painoni ei ollut noussut, mutta neuvolan täti sanoi vain että vauva on jo tässä vaiheessa kasvunsa kasvanut, eikä ainakaan antanut ymmärtää että tästä jotenkin pitäisi hätääntyä. Tosin viimeksi minulla supisteli kun sitä koetettiin mitata, eli on mahdollista että jotakin on tapahtunut kuitenkin. Uutena juttuna hän halusi ottaa lapsivesitestin, koska aamulla sängystä noustessa housuihin huljahti jotakin nestettä, sen verran reilusti että ne kastuivat. Valitettavasti oli kuitenkin negatiivinen, eli ilmeisesti kyse oli sitten ihan vain nestemäiseksi muuttuneesta valkovuodosta, ei siis vielä asiaa synnyttämään.
Kohdunkaulantilanne tarkistettiin myös taas, mutta en oikein nyt ole varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Näillä viikoilla ovat muuttuneet varovaisiksi, eivätkä oikein kerro enää mitään. No, kaulaa oli jäljellä ehkä sentti, viimeksi sanoi että 1,5cm ja noin sentin auki, mutta nyt ei osannut sanoa paljonko oli auki, kun oli kuulemma jo niin "pehmeää höttöä" koko jäljellä oleva kohdunsuu. O.o Lisäksi kuulema vauva on niin alhaalla, että päätä pystyi kutittelemaan. Että mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Tilanne oli jälleen "lupaava".
Masentunut ja lannistunut olo kuitenkin jäi, varmaan kun alettiin puhua jatkosta. No pitäähän siitä jo puhua, mutta tuli sellainen fiilis että lyön hanskat tiskiin, vauva ei kuitenkaan synny ja ehkä pitää ottaa tavoitteeksi joulukuu... Ja ei, ei tarvitse tulla selittämään ettei aika ole enää pitkä jne. jne. koska nyt vain ihan puhtaasti *ituttaa kaikki. Sitä ei kukaan tiedä, kuinka kauan tässä vielä odotellaan. Minua pelottaa synnytys ja sairaalassa olo sen verran edelleen, että haluaisin hoitaa sen alta pois. Ei ainakaan helpota murheita tämä.
No kuitenkin, perjantaina taas neuvolaan ja sitten aikaa äitipolille yliaikaiskontrolliin, ilmeisesti välille ensi viikon ma-to. Viimeistään silloin torstaina kun minäkin kerran menin 10 päivää yli, niin oli alkanut neuvolantäti miettiä että menisikö tämäkin. Tuollaista ei vaan haluaisi kuulla enää tässä vaiheessa, vaikka sitä pelkää itsekin. Sitten jos menisi käynnistykseen, niin se olisi vasta kuun viimeisellä viikolla, jos mitään vikaa ei ole. Voi apua! En tietenkään toivo että mitään kamalaa tapahtuisi, mutta ainakin nyt vauva voi hyvin ja minäkin kaikesta huolimatta, ilmeisesti fyysisesti jopa epänormaalin hyvin tilanteen ja viikot huomioon ottaen. Että näin! Kävimme nimittäin keskustelun, että lenkkeilenkö vielä ja kuinka pitkiä matkoja. Sanoin sitten siihen etten jaksa enää kovin montaa kilometriä, kun tulee vessahätä. Tähän sitten täti totesi että jaa puhun vielä kilometreistä, kun yleensä matkat on tässä vaiheessa 200-300 metriä. Toki jos synnytys käynnistyisi itsestään mitä tietenkin toivon, niin ehkäpä kunto sitten olisi riittävä siitä selviytymään.
Päivät ovat vaan niin kamalan pitkiä. Ompelemani kastemekkokin on jo valmis, kun olisi vielä pitäjä!
Voi ei, jaksamista ja tsemppiä kamalasti! Toivottavasti nyt pääset mahollisimman pian synnyttämään ja toivon myös ihanaa, rauhallista synnytystä sinulle.
VastaaPoistaMinulla oli kolmosen kans just samanlainen tilanne. Ensin vouhkattiin, että varmasti syntyy ennen aikojaan ja piti olla varovainen. No tottakai ootin, että vauva syntyy ennen laskettua. Eipä syntynyt. Meni kolme päivää yli lasketun ja tuo aika tuntui käsittämättömän pitkälle ja hermoja raastavalle. uuh tosi rankkaa aikaa, ymmärrän ihan täysin.
Kiitos! On kyllä harmittanut, että menivät tuollaisia ylipäätänsä "lupailemaan". Toisaalta olen sitten ajatellut, että ehkäpä jaksoin nämä viikot juuri sillä, että minulla oli kuitenkin toivoa siitä, että jotakin saattaisi tapahtua. Varsinkin kun en ole tähän raskauteen mitenkään hyvin suhtautunut. Se on kuitenkin lohdullista, että niin moni ymmärtää miten tuskaa tämä on, vaikka olo olisi hyväkin. :) Viimeiset viikot tuntuvat jotenkin pidemmiltä, kuin koko raskaus tähän asti.
Poista