Supistuksia

Eilen oli jännittävää, kun ystävän kanssa tässä kahvilla istuessa tuli ensimmäisiä erilaisia supistuksia. Sellaisia, ettei oikeasti tarvinnut miettiä että hmmmmm, onkohan tämä nyt sitä. Varsinaista kipua nuo eivät kyllä vielä aiheuttaneet, mutta tunne oli lähinnä sellainen, kuin mahan ympärille olisi vedetty verenpainemittari joka kiristyy. Koko vatsa meni aivan kireäksi ja kovaksi, tunne kulki kyljestä kylkeen. Kiristys oli niin kova, että minusta tuntui ettei henki kulje. Näitä tuli muutamia, sitten valitettavasti loppuivat. Palasivat kyllä vielä kauppareissulla ja illalla, mutta sitten taas hävisivät. Harmillista! Toki on jännittävää, että jotakin taitaa oikeasti nyt tapahtua. 

Vauva oli eilen poikkeuksellisen vilkas, ärsyyntyvätkö ne supisteluista jotenkin? Näitä kiristyksiä seurasi nimittäin aina sarja ärhäköitä potkuja. Kipeä potkiminen on kyllä jatkunut nyt pitkin aamua, tuo pikku riiviö haluaa selvästi vaan satuttaa. 

Serkkuni jolla on kaksi lasta, laitteli eilen sopivasti viestiä ja kyseli kuulumisia. Hän sanoi ettei halua luoda turhaa toivoa, mutta hänellä molemmat synnytyket alkoivat muutama päivä siitä, kun ensimmäiset tuntuvat supistukset saapuivat. Pidetään peukkuja, että meille vielä tulisi se Halloween-vaavi mistä olen koko ajan höpöttänyt! Tosin hän sanoikin sitten viuhtoneensa lenkillä pitkin yötä, etteivät ne supparit vain loppuisi. Siinäkö se virhe nyt oli. :D 

Tällä hetkellä olo on väsynyt ja kärttyinen. Nukuin periaatteessa ihan hyvin, mutta heräsin vailla kuusi, eikä uni enää tullut. Kaikki siis kiukuttaa ja masentaa, kuten se että supistukset katosivat. Ja taas raskaus muutenkin. Vaikka luulisi, ettei ole enää pitkä aika! Pitäisi keksiä jotakin muuta tekemistä, kuin kytätä uusia merkkejä. 

Vauva on tullut uniin nyt parina yönä, lisäksi olen nähnyt unta synnytyksestä nyt muutaman kerran, ettei se mikään pahajuttu ollutkaan, vaan helppo ja meni hyvin. Olo on siis ihmeen rauhallinen ja seesteinen sen suhteen, vaikka kieltämättä aina kun tulee jotakin noita erilaisia tuntemuksia, alkaa jännittää että joko on tosi kyseessä. Toissa yönä heräsin ensin alaselän poltteeseen ja sitten alavatsakipuihin, mutta eivät nekään johtaneet mihinkään kummempaan, vaan katosivat nopeasti. 

Katsokaa miten söpön Hennesin nallepuvun miehen kollegat olivat hommanneet meidän vauvalle! Ihan älyttömän suloinen, 68 cm joten ei tosin heti pääse käyttämään. Aika ihanaa minusta, ottaen huomioon että itsehän en saanut töistä mitään. :D Miehelläni onkin vähän parempi työpaikka, ei siinä...