Tänään soitin sydän tykyttäen neuvolaan, tiedustellen sokerirasituksen tuloksia. Tapani mukaan jännitin aivan hirveästi ja pelkäsin pahinta. No siinä vaiheessa kun sanottiin että paastoarvo oli 4,8, olin jo helpottunut. Koska en tosiaan tiedä mikä sen viimeksi paaston jälkeen sinne 5,6:een nosti. Olin ihan varma, että siinä narahtaa. Neuvolantäti luetteli arvot yksitellen ja läpi meni! Kaikki rajojen sisällä. Muistaakseni ne oli tähän suuntaan, vaikka olin niin paniikissa etten ihan satavarma ole:
Paasto 4,8 (alle 5,3)
1h 9,5 (alle 10)
2h 5,2 (alle 8,6)
Eli tuo keskimmäinen oli kyllä hurjan lähellä! Siitä sainkin vähän huomautusta, että on kyllä melko korkea. No siis anteeksi vain, miksi on nämä rajat jos niistäkin pitää valittaa? Mutta eihän asialle toki mitään tehdä, kun ei mennyt yli. Tämän vielä varmistin. Mikä helpotus! Taas yksi stressi vähemmän ja ihanaa kun ei tarvitse joka suupalaa kytätä.
Syön kyllä muutenkin melko terveellisesti. Nyt viikonloppuna annoin itselleni luvan vähän herkutella jos vaikka tuomio olisi tullut ja miten kävi, olen ollut surullinen, äksy ja itkuinen. Ei siis sokeria minulle! Paino on noussut raskausaikana 3 kiloa, että mielestäni ei tosiaan liikaa. Nythän siis alkoi viikko 25.
Hyvä että selvisit! :) En kyllä ymmärrä miksi ne neuvolan tädit aina paasaa kaikesta, vaikka sunkin arvot oli hienosti viiterajojen sisäpuolella.. Mä olen antanut itselleni myös luvan herkutteluun, vaikka sen tyhmän diagnoosin sainkin. Kyllä elämästä pitää nauttia, raskaanakin!
VastaaPoistaAinoa josta vielä ihan tykkään, on oma neuvolatäti, mutta hän on tällä hetkellä lomalla. Puhelimessa sattuu aina joku toinen ja he on kaikki olleet vähän outoja... Mut joo, ihme hommaa välillä! Kurjaa että diagnoosi napsahti, tällä systeemillä se tuntuu tulevan osalle vähän turhastakin. Mutta pitää nauttia, ainakin koettaa! Siksi värjään yhä tukkaa ja meikkaan. ;)
Poista