Ainakin minulle! Nyt on raskauden kanssa melko seesteisen rauhallinen vaihe, jos noita hemmetin suonikohjuja ei olisi, saattaisin olla jopa välillä ihan tyytyväinen. Toki kaikenlaista pikku vaivaa ja kolotusta on lähes koko ajan, että en kyllä nauti raskaudesta yhtään. Jos nyt rehellisiä ollaan. Mutta, olen oikeasti välillä jo alkanut odotella, millainen pikku tyyppi sieltä tulee! Minä! Aika hauskaa. Neuvolastakin sanottiin viimeksi, että alkuun nähden tilanne on huomattavasti parantunut.
Olen jopa metsästänyt huuto.netistä lehden, jossa on kastemekon kaava ja paljon neuleohjeita vauvalle. Haluan nimittäin todellakin ommella mekon itse, että saan siitä persoonallisen. En vielä tiedä mitä haluan varsinaisesti neuloa, eikä ole kiirekään, kun neuleinnostus tulee aina vasta syksyllä. Mutta nappasin kuitenkin alesta söpöä keltaista Ipana-lankaa pari kerää, ihanan pehmoista. Harmittaa kyllä kun alkukesästä näin Prismassamme Anne Geddesin vauvalankaa, 2€ kerä. Siellä oli aivan ihana baby-green, mutta en hölmö tullut ostaneeksi. Nytpä ne sitten ovatkin kaikki loppu, siis aivan kaikki värit. No, silloin ei lapsiasia vielä niin motivoinut, niin en voinut kuvitellakaan shoppaavani edes lankaa.
Stressiä helpotti myös vähän se että neuvolasta soitettiin tuossa yksi päivä, he olivat olleet äitipolille yhteyksissä verenpaineasiastani ja sieltä sanottiin, että kotimittauksia uskotaan ja jos neuvolassa mitataan, sitä ei saa kirjata ylös sotkemaan. Jee! Ihanaa kun suhtaudutaan niin ymmärtäväisesti!
Tänään palailin lomalta töihin ja kipu jaloissa on sen mukainen. 2 viikkoa ja 3 päivää, sitten uusi lomapätkä. Olo tosin on vähän surkea, töitä on hirveästi, tuolle pätkälle mahtuu vain 3 päivää vapaata ja siihen on myös ympätty verikoe, sokerirasitus ja lääkäri. Eli todellakin odotan seuraavaa lomaa, silloin kaikki tämä on takana päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti