maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kun raskaus *ituttaa

Rv 20+0 , eikä minua vieläkään kiinnosta. Periaatteessahan tämä keskiraskaus tuntuu aika helpolle, olo on parempi, oikeastaan melko normaali. Ainoa mikä poikkeaa aikaisempaan on oikeastaan se että salilla veto on edelleen aika poissa ja iltaisin saattaa yhtäkkiä iskeä kamala väsymys. Ja tietysti kasvava vatsa... jota koetan muistaa rasvata. :/ Ei se toki hirveästi kasvanut vielä ole, sain juuri juhannuksena kaveriltani palautetta että maha on epäreilun pieni, ei uskoisi että mennään mitä... viidennellä kuulla? Ai kamala.
Kieltämättä olisi ihan mukavaa, että tämä alkaisi vähitellen olla "kivaa". Seuraava tavoite onkin viikon päästä oleva toinen ultra, josko sitten? Jos ei, en tiedä mitä teen. Jos minulta kysyttäisiin olenko onnellinen, voisin rehellisesti sanoa, että en ole. En nyt mitenkään masentunutkaan, mutta en yhtään onnellinen.
Viimeiset työpäivät ennen ansaittua lomaa mennäänkin jo sitten uudet tukisukat jalassa. Stay up malli tosiaan ja yllättävän hyvännäköinen, jopa kimaltaa vähän. Melko helppo pukea, kantapää on ainoa haasteellinen kohta sekä pukiessa että riisuessa. Stressaa käyttää näitä, olivat niin tajuttoman kalliit. Ainakaan täällä meillä päin raskaana oleville ei sukkia mitenkään korvata, kun "raskaus ei ole sairaus". Toivottavasti saan pidettyä nämä nyt ehjinä. Mukavat päällä, ihme kyllä. Aloitin käytön vapaapäivänä juuri siksi että saisi ne välillä pois, mutta ei ollut tarvetta, mitään epämiellyttäviä kiristyksiä ei ilmennyt. Mikä olikin odotettavissa, minulle sanottiin että ei pitäisi olla ongelmaa, kun olen markettien tukisukkiin tottunut, vaikka nämä napakammat ovatkin.
Muuta ihanaa raskausraportoitavaa, jotka olen päättänyt tilittää täällä blogissa suoraan. Olen huomannut pari kertaa aivastaessa, että meinaa lirahtaa housuun... vaikka aloin treenata lantionpohjaa heti kun sain tietää olevani raskaana! Noloa ja ärsyttävää, minulla ei _koskaan_ ole ollut tällaista vaivaa, joten raskaus nyt pakosti aiheuttaa TÄMÄNKIN! Treeni siis jatkukoon, mutta en tiedä kuinka paljon kaikkea tällaista kestän, ottaen huomioon fiilikseni raskauden suhteen.
 
Eikö kukaan muu ole tunteidensa kanssa yhtä sekaisin kuin vain minä?!
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti