Pieni baby blues

Pikaista päivitystä tännekin, olisihan sitä kaikenlaista, mutta täytyy kirjoitella kunhan on enemmän jaksamista. Pää on aika tyhjä. Olen ollut viime aikoina väsynyt ja kärttyinen, luulen että minuun on sitten kuitenkin iskenyt pientä baby bluesin poikasta. On rankkaa olla vauvan kanssa yksin kotona, en ihan totta tiedä miten yksinhuoltajat tähän pystyvät. 

Aamulla sain kunnon itkukohtauksen siitä, kun vauva oksensi meidän molempien yön toisen vaatekerran märäksi. Yhdet siis saimme vaihtaa jo aiemmin yöllä, mistä vaavi tietenkin piristyi ja höpötteli ties kuinka kauan, joten tänään on oltu huonoilla unilla. Tällaisista merkeistä aina huomaan, että olen todella ihan yliväsynyt. Ja kyllästynyt.

Onhan vaavi välillä suloinenkin juu, mutta kun huudetaan oikein kunnolla, menen välillä siihen pisteeseen että en jaksa, itken itsekin ja vauvan hoito ei suoraan sanottuna kiinnosta pätkääkään. Onneksi mies on seurana ja ymmärtää tilanteen, hän hoitaakin vauvaa iltaisin että minä saan edes vähän omaa aikaa. Iskee epätoivo että minähän sanoin, ettei minusta ole äiti-ihmiseksi. Vaikka eihän sitä vauvaa enää poiskaan antaisi, kyllä siihen kaikesta huolimatta kiintyy. 

Jotain kai hyvääkin, salille palaamisen ja lisäntyneen ulkoilun myötä minulla on jopa välillä nälkä. Lisäksi minuun on iskenyt hirveä sisustusvimma. Että ehkäpä tästä vielä jonkun projektin myötä, saan itseni taas kuntoon ja mielen virkeäksi.